Nyt on kolmisen viikkoa jo opeteltu elämään uudessa kodissa ja uudessa arjessa. Ei tätä tosin ihan vielä arjeksi voi kutsua, kun vielä on niin paljon uutta ja opeteltavaa riittää. Arkea kohti ollaan kuitenkin matkalla!
 |
| Miun huone, katunäkymä parvekkeelta ja kerrostalot naapurustosta |
 |
| Senior high school |
Paikka, jossa mie asun on miun projektin yhteydessä. Mie olen ainut kuka kyseisessä talossa asuu, mutta joka päivä täällä käy väkeä jotakin tekemässä. Talo on jonkinlainen caring center, joka muun muassa tarjoaa koulun jälkeen lisäopetusta heikommassa asemassa oleville lapsille (Taiwanissa on tapana koulun jälkeen jatkaa opiskelua ilta-koulussa tai yksityisopetuksessa tms). Miun osuus centerillä on osallistua maanantai- ja keskiviikkoiltaisin oppitunneille auttamaan englannin opiskelussa. Koska lapset ovat pääasiassa alle 10-vuotiaita, miun englannin opetus tapahtuu lähinnä lau
lujen ja leikkien avulla.
Tämän lisäksi mie käyn joka arkipäivä senior high schoolissa, jossa toimii lukio ja joitakin ammattikoulu tyyppisiä linjoja. Koululla mie osallistun pääasiassa englannin tunneille, joilla olen tähän mennessä pitänyt esitelmiä Suomesta tai osallistunut opetukseen opettajan suunnittelemalla tavalla. Koululle miulla on matkaa 2,8km ja tähän mennessä oon päättänyt selviytyä matkasta kävellen. Itselle 35 minuutin kävely ei ole mikään kummoinen juttu, mutta paikalliset tuntuu kummaksuvan tätä kovasti. Koululta saisin toki pyöränkin käyttöön, mutta vielä en ole uskaltautunut liikenteen sekaan millään niinkään nopealla kulkupelillä kuin polkupyörä.
 |
| papaijafarmi |
Toistaiseksi aika on kulkenut kovaa vauhtia. Ensimmäinen kuukausi on jo takana, eikä juurikaan ole tullut hetkiä jolloin olisi joutunut miettimään "mitäs sitä sitten tekisi". Viikonloppuisin on tullut tavattua muita vapaaehtoisia ja tuttavia, joihin tutustuttiin kielileirin aikana. Pari viikkoa sitten mie ja tanskalainen Astrid käytiin Shanhuassa kielileiriltä tutun taiwanilaisen vapaaehtoisen ja hänen perheensä luona. Perhe omistaa papaijafarmin, joten pääsimme käymään siellä ja kerättiin muutamat papaijat mukaankin. Viime viikonloppu sen sijaan meni Kaohsiungissa ja Pingtungissa taiwanilaisessa perheessä. Kaohsiungissa kiivettiin apinavuorelle (Monkey mountain/Shoushan), josta nimensä mukaisesti löytyi vuoren lisäksi apinoita.
 |
| Näkymiä apinavuorelta ja Kaohsiungin kadulta |
Tässä vaiheessa mie olen ehtinyt kokea jo ensimmäiset maanjäristykset ja taifuunien aiheuttamat rankkasateet. Sää täällä on pääasiassa turhan lämmin ja kostea omaan makuuni, mutta kyllä täällä selviää, kun vain hyväksyy alituisen nihkeyden iholla. Nyt vain seuraillaan, että vaikuttaako tuo Mangkhut taifuuni mitenkään tänne Tainanin säätilaan. 😅
Kommentit
Lähetä kommentti