Tekstit

Paluu.

Kuva
Jos aika Taiwanissa meni luotijunalle tyypillistä vauhtia, niin ei Suomeen paluunkaan jälkeinen aika yhtään sen hitaampaa ole kulkenut. Paluusta on kulunut puoli vuotta, sama aika jonka olin Taiwanissakin. Kummassakaan tapauksessa puoli vuotta ei todellakaan ole tuntunut kuudelta kuukaudelta, pikemminkin neljältä. Suunnitelmanani oli kirjoittaa kotiin paluusta oma postauksensa parin viikon kuluessa siitä kun oikeasti palasin, mutta ainahan suunnitelmat eivät ota toteutuakseen alkuperäisen ajatuksen mukaisesti. Onneksi suunnitelmat ottavat muutokset usein hyvin vastaan. Eihän miunkaan alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut Taiwaniin muuttaminen, mutta kuinkas sitten kävikään... Vaikka kaipaankin kovasti takaisin itäiseen Aasiaan, oli Suomeen paluukin ihanaa, vaikkakin kovin kaksijaksoisia tuntemuksia herättävää. Toisaalta sitä odotti kaiken tutun kohtaamista ja tuttujen jälleen näkemistä. Toisaalta oli harmillista jättää paikka, josta oli tullut koti. Pari viikkoa meni ihmetellessä kui

Lomailua Etelä-Koreassa ja itä-Taiwanissa

Kuva
Viimeiset reilut kolme viikkoa Taiwanissa miulla oli lomaa. Kiinalainen uusi vuosi oli lähenemässä ja lukiolla oli enää koeviikko jäljellä ennen lomille jääntiä. Kun kaikki lukiolla hääräsivät kokeisiin lukemisen ja niiden tekemisen kanssa, ei miulle ollut siellä enää tehtävää. Siispä sekin viikko annettiin miulle lomaksi, ja lähdin viikoksi Koreaan taiwanilaisen kaverin kanssa. Reissu kesti hieman reilun viikon. Lensimme Taipeista Busaniin, jossa yövyimme ensimmäiset neljä yötä. Tämän jälkeen siirryimme junalla Souliin viimeiseksi kolmeksi yöksi, josta lopulta lensimme Kaohsiungiin. Gamcheon culture village Näkymä Soulin näkötornilta Koreassa oli todella nättiä, mutta myös hirmu kylmä. Lähinnä kylmyyden aiheutti hyytävä tuuli ja talvitakin puute. Itse pidin enemmän Busanista kuin Soulista, sillä Busan tuntui rauhallisemmalta, vaikka iso kaupunki onkin. Ylipäätään rakastuin Korean meren rantaan ja moniin kukkuloihin, ja siellä kulkiessa tuli tunne,

Vuoden vaihde vieraalla maalla

Kuva
Hei vain kaikille! Nyt kävi blogin kanssa siten, että viimeisten kuukausien kiireet saivat miut laiminlyömään koko blogin. Nyt, puolitoista kuukautta Suomessa olleena, otan itseäni niskasta kiinni ja päivitän vielä viimeisten parin kuukauden kuulumiset. 12.-15.12.2018 oli ICYE:n loppuleiri. Suurimmalle osalle vapaaehtoisista (niille joiden vapaaehtoiskausi kestää kokonaisen vuoden) tämä leiri oli puolivuotisleiri, mutta miulle se oli loppuleiri. Leirillä käytiin läpi kulunutta aikaa, töitä, asumista, haasteita ja iloja ja kaikkea sitä mitä kukin on Taiwanissa kohdannut. Leiri oli viisipäiväinen, josta ensimmäiset kolme päivää oltiin ICYE:n toimistolla (yöksi kotiin tyylillä), ja viikonlopuksi mentiin yhdeksi yöksi pienelle Liuqiu nimiselle saarelle. Liuqiu oli herttainen, yllättävän kreikkalais-henkinen saari. Vaikka saari oli niin pieni, että sen ympäri ajamiseen skootterilla meni noin puoli tuntia, olisin siellä voinut viettää pidemmänkin ajan kuin vaan yhden yö

Työt ja niiden loppu

Kuva
Aika Taiwanissa alkaa käydä vähiin ja yllättäen miulla onkin enää 8 työpäivää jäljellä ennen lomaa ja kotiin paluuta. Vain kahdeksan työpäivää jäljellä enkä vieläkään ole kertonut blogissa kunnolla mitä mie täällä edes töissä teen! Hups . Nyt olkoon siis sen aika! materiaaleja iltatunneille Miun projektiin kuuluu tosiaan kaksi työpaikkaa. Toinen on Chia-Chi senior high school eli lukio, ja toinen on Elim caring center, joka muun muassa järjestää iltakoulua lapsille. Lukiolla mie käyn maanantaista perjantaihin joustavilla työajoilla, kun taas Elimillä mie opetan maanantai ja keskiviikko iltaisin kaksi tuntia englantia. Elimillä opetan neljää eri luokkaa. Englannin taso vaihtelee luokittain, joka aiheuttaa sen, että joka luokkaan ei voi mennä samalla tuntisuunnitelmalla, vaan pitää suunnitella luokittain englannin tason ja ryhmän mukaan. Tämä tietysti on toisinaan vähän haasteellista, etenkin kun en tiedä etukäteen mitä kaikkea lapset osaavat entuudestaan ja mitä ei. Myös opetusme

Kulkeneen ajan tapahtumia

Kuva
Eli kuulumisten paikka! Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta aika ei vaan tunnu ikinä riittävän blogin kirjoittamiseen asti. Tässä siis pientä tilannepäivitystä. 26.-28.10. Taipei Tästä on tosiaan jo yli kuukausi aikaa. Muutamien muiden vapaaehtoisten kanssa mentiin viikonlopuksi Taipeihin, Taiwanin pääkaupunkiin. Taipeihin pääsisi high speed junalla parissa tunnissa, mutta tämä luotijuna on hivenen tyyris. Menimme siis bussilla, jolla matka kesti lähemmäs viisi tuntia. Bussikokemus oli erittäin positiivinen! Uskomattoman hyvät penkit, suuri jalkatila ja toimiva wifi. Itselle ei matkan pituuskaan ollut ongelma, olihan se edelleen lyhyempi kuin junamatka Lappeenrannasta Ouluun. Pääpointtina retkessä oli osallistua Taipein pride paraatiin, joka on Aasian isoimpia pride-tapahtumia. Ikinä en ollut ennen prideen osallistunut, joten en osaa lähtä vertaamaan tapahtumaa muihin paraateihin. Joka tapauksessa, positiivinen oli tämäkin kokemus! Koko viikonloppu ei kuitenkaan paraatissa menny

Pieniä ja suuria eroja

Kuva
Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että Suomen ja Taiwanin välillä on paljon eroja. Osa näistä eroista on pienempiä ja osa suurempia. Tässä joitakin näistä eroista: 1. Suuret ensin, pienet perässä Tämä koskee niin päivämäärien ja nimien kirjoittamista kuin liikennettäkin. Täällä päivämäärien kirjoittaminen aloitetaan vuodesta, jonka jälkeen tulee kuukausi ja viimeisenä päivä (2018 年 10 月 31 日). Nimissä sukunimi kirjoitetaan ja sanotaan aina ennen kutsumanimeä. Esimerkiksi miun kiinalainen nimi on Lan Li-Xin, jossa Lan on sukunimi ja Li-Xin kutsumanimi. Mitä tulee liikenteeseen, kävelijä väistäköön kaikkia, skootterit (joita on paljon) väistää autoja, ja niin edelleen. Tästä miun oppilaat halusi miuta erityisesti muistuttaa ensimmäisinä viikkoina, etten vaan tulisi kävelleeksi kenenkään alle. 2. Vuosi Taiwanissa eletään nyt vuotta 107年. Joissain yhteyksissä näkee myös 2018 luvulla kirjoitettuja päivämääriä, mutta tuo 107 on näyttäisi olevan yleisempi tapa. Tämä johtuu