Perunamaalta mangojen kaupunkiin

Aika Taiwanissa alkaa käydä vähiin ja yllättäen miulla onkin enää 8 työpäivää jäljellä ennen lomaa ja kotiin paluuta. Vain kahdeksan työpäivää jäljellä enkä vieläkään ole kertonut blogissa kunnolla mitä mie täällä edes töissä teen! Hups . Nyt olkoon siis sen aika! materiaaleja iltatunneille Miun projektiin kuuluu tosiaan kaksi työpaikkaa. Toinen on Chia-Chi senior high school eli lukio, ja toinen on Elim caring center, joka muun muassa järjestää iltakoulua lapsille. Lukiolla mie käyn maanantaista perjantaihin joustavilla työajoilla, kun taas Elimillä mie opetan maanantai ja keskiviikko iltaisin kaksi tuntia englantia. Elimillä opetan neljää eri luokkaa. Englannin taso vaihtelee luokittain, joka aiheuttaa sen, että joka luokkaan ei voi mennä samalla tuntisuunnitelmalla, vaan pitää suunnitella luokittain englannin tason ja ryhmän mukaan. Tämä tietysti on toisinaan vähän haasteellista, etenkin kun en tiedä etukäteen mitä kaikkea lapset osaavat entuudestaan ja mitä ei. Myös opetusme

Eli kuulumisten paikka! Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta aika ei vaan tunnu ikinä riittävän blogin kirjoittamiseen asti. Tässä siis pientä tilannepäivitystä. 26.-28.10. Taipei Tästä on tosiaan jo yli kuukausi aikaa. Muutamien muiden vapaaehtoisten kanssa mentiin viikonlopuksi Taipeihin, Taiwanin pääkaupunkiin. Taipeihin pääsisi high speed junalla parissa tunnissa, mutta tämä luotijuna on hivenen tyyris. Menimme siis bussilla, jolla matka kesti lähemmäs viisi tuntia. Bussikokemus oli erittäin positiivinen! Uskomattoman hyvät penkit, suuri jalkatila ja toimiva wifi. Itselle ei matkan pituuskaan ollut ongelma, olihan se edelleen lyhyempi kuin junamatka Lappeenrannasta Ouluun. Pääpointtina retkessä oli osallistua Taipein pride paraatiin, joka on Aasian isoimpia pride-tapahtumia. Ikinä en ollut ennen prideen osallistunut, joten en osaa lähtä vertaamaan tapahtumaa muihin paraateihin. Joka tapauksessa, positiivinen oli tämäkin kokemus! Koko viikonloppu ei kuitenkaan paraatissa menny

Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että Suomen ja Taiwanin välillä on paljon eroja. Osa näistä eroista on pienempiä ja osa suurempia. Tässä joitakin näistä eroista: 1. Suuret ensin, pienet perässä Tämä koskee niin päivämäärien ja nimien kirjoittamista kuin liikennettäkin. Täällä päivämäärien kirjoittaminen aloitetaan vuodesta, jonka jälkeen tulee kuukausi ja viimeisenä päivä (2018 年 10 月 31 日). Nimissä sukunimi kirjoitetaan ja sanotaan aina ennen kutsumanimeä. Esimerkiksi miun kiinalainen nimi on Lan Li-Xin, jossa Lan on sukunimi ja Li-Xin kutsumanimi. Mitä tulee liikenteeseen, kävelijä väistäköön kaikkia, skootterit (joita on paljon) väistää autoja, ja niin edelleen. Tästä miun oppilaat halusi miuta erityisesti muistuttaa ensimmäisinä viikkoina, etten vaan tulisi kävelleeksi kenenkään alle. 2. Vuosi Taiwanissa eletään nyt vuotta 107年. Joissain yhteyksissä näkee myös 2018 luvulla kirjoitettuja päivämääriä, mutta tuo 107 on näyttäisi olevan yleisempi tapa. Tämä johtuu

Taas on viikot rientäneet, joten nyt pientä kuulumisten päivittelyä tähän väliin. Tyhjiä hetkiä täällä ei juuri ole ollut, ja etenkin viime viikot ovat tuntuneet olevan täynnä tekemistä. Maanantait ja keskiviikot menee aika tarkkaan töissä, koska koulun jälkeen on vielä iltatunnit centerillä. Torstai-illat olen pyhittänyt naapurustoon ja muihin paikkoihin tutustumiseen, sillä silloin centerin ihmiset pitävät jonkin sortin kokousta huoneeni vieressä, joten olen todennut olevan kivempi olla jossain muualla tämä aika. Naapurikaupungissa Kaohsiungissa on tullut käytyä parina viikonloppuna muiden vapaaehtoisten kanssa. Kaohsiung on Taiwanin toiseksi suurin kaupunki, joten siitäkin voi jo päätellä, että näkemistä ja tekemistä riittää. Tainanista Kaohsiungiin menee junalla noin 40-60 minuuttia, vähän junasta riippuen. Matka maksaa euroissa alle 2€ ja sen voi maksaa easycardilla, eli konkreettista lippua ei tarvitse erikseen ostaa. (Easy-card on nimensä mukaisesti erittäin helppokäytt

Have you tasted any taiwanese food? What taiwanese food have you tasted? What is your favourite food here? Have you tried stinky tofu?? Siinäpä ne asiat mitä miulta Taiwanissa on kaikkein eniten kysytty. Nää ihmiset rakastaa ruokaa. Jo ennen Taiwaniin tuloa olin kuullut, että Taiwanilainen ruoka on todella hyvää ja erityisesti Tainanissa on maan parhaat ruuat. Ihmisten rakkaus ruokaan näkyy ihan siinä, että tavatessa kuulumisten ja kenties tervehdystenkin sijaan kysytään ensimmäiseksi "ootko syönyt?". Jos kaveri ei ole syönyt (ja vaikka olisikin) niin seuraavaksi suunnataan syömään. kouluruoka Ruoka on halpaa ja sitä myös saa kaikkialta. Ulkona syöminen maksaa pari kolme euroa. Ruokapaikkoja, kahviloita ja leipomoita tuntuu olevan kadut pullollaan. Melkein kaikenlaista ruokaa löytyy, mitä vain osaa haluta (kunhan et vaan halua mitään suomalaista). Koko maa on miinoitettu 7/11 myymälöillä (vähän niinkuin R-kioski, mutta niin paljon parempi, ettei oikeasti voi edes ver

Nyt on kolmisen viikkoa jo opeteltu elämään uudessa kodissa ja uudessa arjessa. Ei tätä tosin ihan vielä arjeksi voi kutsua, kun vielä on niin paljon uutta ja opeteltavaa riittää. Arkea kohti ollaan kuitenkin matkalla! Miun huone, katunäkymä parvekkeelta ja kerrostalot naapurustosta Senior high school Paikka, jossa mie asun on miun projektin yhteydessä. Mie olen ainut kuka kyseisessä talossa asuu, mutta joka päivä täällä käy väkeä jotakin tekemässä. Talo on jonkinlainen caring center, joka muun muassa tarjoaa koulun jälkeen lisäopetusta heikommassa asemassa oleville lapsille (Taiwanissa on tapana koulun jälkeen jatkaa opiskelua ilta-koulussa tai yksityisopetuksessa tms). Miun osuus centerillä on osallistua maanantai- ja keskiviikkoiltaisin oppitunneille auttamaan englannin opiskelussa. Koska lapset ovat pääasiassa alle 10-vuotiaita, miun englannin opetus tapahtuu lähinnä lau lujen ja leikkien avulla.  Tämän lisäksi mie käyn joka arkipäivä senior high schoolissa, jossa toimi

Nyt on kaksi viikkoa kulunut siitä, kun saavuin Taiwaniin. Ensimmäinen lento kesti noin 10 tuntia, jonka jälkeen Hong Kongissa oli pari tuntia aikaa vaihtaa lentoa. Sieltä matka jatkui vielä puolisentoista tuntia Taiwaniin. Matka meni yllättävän kivuttomasti, kun suurimman osan ajasta sain nukuttua. Kuten oli luvattukin, lentokentällä vastassa oli englantia puhumaton henkilö, jonka tehtävänä oli siirtää miut Kaohsiungin lentokentältä uuteen kotikaupunkiini Tainaniin. Kahden ja puolen tunnin ajelun jälkeen viimein pysähdyttiin paikallisen mäkkärin eteen, jossa oli kadulla vastassa ihmisiä ICYE-kyltit kädessä. Kaverit osoittautuivat taiwanilaisiksi vapaaehtoisiksi, jotka järjestivät valtavan määrän asioita seuranneiden yhdeksän päivän ajaksi. Seuraavasta aamusta eteenpäin oltiinkin sitten muiden vapaaehtoisten kanssa kielileirillä. Joka aamu (sunnuntain vapaata lukuunottamatta) aloitettiin kolme tuntia kestävällä kiinan oppitunnilla. Iltapäivästä oli ICYE-time, jossa käytiin perusa

Nyt on Taiwanin maaperällä talsittu reilun viikon päivät, mutta ennen kun kirjoitan kuluneesta viikosta, kerron vähän miun lähtöön valmistautumisesta. Kun noin 9 kuukautta sitten kuulin, että lähden syksyllä Taiwaniin, kuvittelin ehtiväni siinä 9 kuukauden aikana opiskella reilusti kiinaa ja valmistautua muutenkin matkaan. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että juuri nämä 9 kuukautta miun elämästä päätyi olemaan harvinaisen kiireisiä, jonka ansiosta valmistelut jäi melko viime tippaan (muun muassa tämä postaus oli tarkoitus kirjoittaa ennen lähtöä, mutta enpä ehtinyt). Tällaisella varustukella lähdin reissuun Itse vapaaehtoistyöhön liittyvä paperisota sijoittui alkuvuoteen. Tähän liittyi muun muassa englanninkielisen hakulomakkeen ja vapaaehtoistyöpaikkaan liittyvän preferenssilistan täyttäminen, rikosrekisteriotteen tilaaminen ja notarisointi sekä terveystodistuksen hankkiminen. Kevään aikana aloin myös hankkia matkaan tarvittavia rokotuksia. Viimeinen "virallinen"

Kaksi yleisintä kysymystä mitä miulle on kuluneen vuoden aikana esitetty ovat olleet "mistä sie tuommoiseen vapaaehtoistyöhön keksit lähtä?" ja "miten sie just Taiwaniin päädyit?" Ajatus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähtemisestä heräsi lukion abivuotena vuonna 2014. Tuolloin sain wilma-viestin lukion opolta, jossa kerrottiin mahdollisuudesta lähteä maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin. Kokemus ulkomailla asumisesta kiinnosti ja vapaaehtoistyö kuulosti itselle sopivalta tavalta tämä toteuttaa, joten painoin maailmanvaihdon nimen mieleeni. Lukion jälkeen pääsin samantien ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi, joten ajatus vapaaehtoistyöstä sai jäädä hautumaan. Seuranneiden kolmen vuoden aikana vierailin maailmanvaihdon nettisivuilla haaveilemassa monen monta kertaa, ja lopulta syksyllä 2017 laitoin oman hakemukseni maailmanvaihdolle menemään. Miten sitten kohteeksi valikoitui juuri Taiwan? Itä-Aasian kulttuurit ovat enemmän tai vähemmän kiinnosta

Mie olen Liisi, 23-vuotias lemiläinen ihmissielu. Elokuun puolessa välissä mie muutan kuudeksi kuukaudeksi Taiwaniin tekemään vapaaehtoistyötä ICYE Maailmanvaihto ry:n kautta. Tässä blogissa mie aion kertoa miun elämästä Taiwanissa, vapaaehtoistyöstä ja kaikesta mikä miusta kertomisen arvoiselta tuntuu. :) Tervetuloa mukaan!