Työt ja niiden loppu

Aika Taiwanissa alkaa käydä vähiin ja yllättäen miulla onkin enää 8 työpäivää jäljellä ennen lomaa ja kotiin paluuta. Vain kahdeksan työpäivää jäljellä enkä vieläkään ole kertonut blogissa kunnolla mitä mie täällä edes töissä teen! Hups .
Nyt olkoon siis sen aika!

materiaaleja iltatunneille

Miun projektiin kuuluu tosiaan kaksi työpaikkaa. Toinen on Chia-Chi senior high school eli lukio, ja toinen on Elim caring center, joka muun muassa järjestää iltakoulua lapsille. Lukiolla mie käyn maanantaista perjantaihin joustavilla työajoilla, kun taas Elimillä mie opetan maanantai ja keskiviikko iltaisin kaksi tuntia englantia. Elimillä opetan neljää eri luokkaa. Englannin taso vaihtelee luokittain, joka aiheuttaa sen, että joka luokkaan ei voi mennä samalla tuntisuunnitelmalla, vaan pitää suunnitella luokittain englannin tason ja ryhmän mukaan. Tämä tietysti on toisinaan vähän haasteellista, etenkin kun en tiedä etukäteen mitä kaikkea lapset osaavat entuudestaan ja mitä ei. Myös opetusmetodit on oltava aika luovia, kun yhteistä kieltä ei ole. Luokat on myös pieniä ja niissä ei ole tietokoneita, joten en voi esimerkiksi powerpointtien, youtube videoiden tai muiden vastaavian avulla opettaa. Ensimmäisinä viikkoina opetin englannin kielisiä lauluja, joihin kuului myös jonkinlaiset tanssiliikkeet. Tämä ei kuitenkaan ollut suuri menestys yhtä luokkaa lukuun ottamatta, ja pian sopivien laulujen löytäminenkin alkoi olla hankalaa. Siispä aloin tehdä erilaisia materiaaleja tunneille itse. Materiaalit on olleet erilaisia pelejä ja sanastokortteja, joiden avulla opetellaan ja harjoitellaan sanastoa. Parhaani mukaan mie olen yrittänyt keksiä jotain kivoja tapoja englannin opiskeluun. Kauhean vaikea on sanoa onko lapset mitään miun tunneilla oppineet, mutta mie pidän pääasiana sitä, että hyö saavat positiivisia kokemuksia englannin käyttämisestä ja opiskelusta.

Chia-Chi ja näytelmän valmistelu

Lukiolla miun tehtäviin on kuulunut vähän kaikenlaista. Siellä en varsinaisesti opeta, vaan ennemminkin olen tarjoamassa mahdollisuuden englannin harjoitteluun ja vieraan kulttuurin oppimiseen.  Ensimmäiset viikot lukiolla meni kiertäessä luokkia ja pitäessä esitelmiä Suomesta. Suomi-esitelmät kun oltiin saatu pidettyä, oli miulla aika paljon tyhjää aikaa, jota käytin kiinan opiskeluun, Taiwanin kulttuuriin tutustumiseen ja iltatuntien suunnitteluun. Kerran parissa viikossa (suunnilleen) meillä oli myös kiinan oppitunti thaimaalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Jossain vaiheessa aloitettiin iltapäivisin keskusteluryhmät, joissa kolmesta kuuteen oppilasta tuli juttelemaan miun kanssa ruokailun jälkeisen lepotauon aikaan. Oppilaiden kanssa juteltiin ihan niitä näitä, mitä milloinkin tuli mieleen ja yleensä myös yhdessä piirrettiin juttelun lomassa. Välillä mie olen osallistunut joillekkin oppitunneille ja koulun ICYE-clubin toimintaan. Myös jos koululla on mitään erikoispäiviä tai tapahtumia, osallistun niihin (niitä on ihan kohtuullisen usein). Viime viikolla lukiolla oli joka vuotinen näytelmä-kilpailu, johon koulun jokainen luokka valmisteli noin 8 minuuttisen englannin kielisen näytelmän. Koulun perinteenä on ollut, että jos koulussa on vaihto-oppilaita tai vapaaehtoisia, hekin tekevät jonkinlaisen näytelmän tai muun esityksen...ja tämä esitys tulee olla kiinankielinen. Näinpä minä, thaimaalainen vaihto-oppilas ja naapuri-lukion vaihto-oppilaat Amerikasta ja Ranskasta teimme yhdessä lyhyen kiinankielisen näytelmän. Näytelmää valmistellessa ja harjoitellessa meni kuukausi aika rivakasti, ja harjoitukset huipentuivat hieman sekavaan näytökseen luultavasti noin 1600 oppilaan edessä. Onpahan tämäkin nyt koettu. 😅

Muutamana viikkona olen käynyt pitämässä esitelmiä Suomesta ja suomalaisista juhlista myös eräällä ala-asteella. Pari kertaa olen osallistunut myös paikalliseen vanhustyöhön. Kaikkea en varmaan enää edes muista mitä on tullut tehtyä ja koettua Chia-Chissa ollessa, mutta hyvin monenlaisia asioita on tullut tehtyä. On kiivetty vuorelle, jaettu karkkia päiväkotilapsille, tehty thaimaalaista jälkkäriä ja kiinalaista ruokaa paikallisen huippukokin opastuksella. On käyty jopa sotilasalueella ampumaharjoituksissa.

Tässä mie olen yhden ala-asteen pihalla, jossa kävin vierailulla.

Ensimmäinen kuukausi, ellei enemmänkin, meni lähinnä oman paikan etsimisessä ja selvittäessä mitä miulta töissä odotetaan ja niin edelleen. Tämän vuoksi miusta jopa vähän tuntuu, että tämä puoli vuotta on vähän turhan lyhyt aika. Nyt kun on täysin selkeä kuva siitä miten homma toimii, miten iltatunneilla opettaa ja niin edelleen, onkin jo aika pakkailla kamat kasaan ja palata pakkaseen.
Myös kiinan opiskelun kannalta puoli vuotta jää aika tyngäksi. Tässä vaiheessa miusta viimeinkin tuntuu, että mie ymmärrän miten tämä kieli täällä toimii, ja mie tiedän miten mie tätä kieltä pystyisin tehokkaimmin oppimaan, mutta aikaa on niin vähän jäljellä, ettei tässä mitään suurta kehitystä ehdi enää tapahtua. Aika näyttää miten käy kiinan opiskelun Suomeen palattua. :>
Joka tapauksessa. Vaikka moninpuolin tuntuukin, että puoli vuotta on vähän lyhyt aika (ihan hujauksessahan tämä on mennyt), kyllä miusta on kiva palata Suomeen juuri helmikuussa, eikä vasta kesän lopulla. Kokonainen vuosikin menisi varmasti luotijunan vauhtia jäljitellen, mutta toisaalta juuri kiireettömämpi elämän tahti on se, mitä täällä on alkanut ehkä eniten kaivata (irtokarkkien, pyykinpesukoneen ja suomi-ihmisten ohella).

Tasan kuuden viikon päästä mie olen mahdollisesti jo kotona Lemillä, ellei kotimatkaan sisälly mitään suurempia U-käännöksiä. Vastahan sitä tuli katsottua lentokoneen ikkunasta kuinka Suomi jäi taakse, ja ajateltua kuinka ei niin pitkään aikaan sillä maaperällä kävelisi.

Eipä se niin kovin pitkä aika ollutkaan. 🌴